Lukuja Suomen sotehistoriasta

Eduskuntapuolueet löysivät maaliskuussa 2014 yhteisymmärryksen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta Suomessa. Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus (kokoomus, sdp, vihreät, vasemmistoliitto, rkp ja kd) sekä oppositiopuolueet keskusta ja perussuomalaiset hieroivat saman vuoden kesällä sote-lain yksityiskohdat kuntoon.

Uudistuksen pohjana olivat nykyistä vahvemmat sote-alueet, jotka olisivat järjestäneet kaikki julkisesti tuetut sosiaali- ja terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuta oltiin siirtämässä kunnilta viidelle sote-alueelle. Tämä olisi ollut ensimmäinen askel. Seuraavassa vaiheessa oltaisiin voitu ottaa mukaan yksityinen terveydenhuolto, työterveyshuolto sekä lääkekorvaukset. Eli uudistusta rakennettiin julkinen sektori edellä. Tässä vaiheessa puhuttiin vielä paljon palveluketjujen saumattomuudesta eli yhden luukun periaatteesta.

Sopimus ajoi karille perustuslakivaliokunnassa vuoden päästä. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on todennut, että uudistus olisi mennyt läpi, jos puoluejohtajat olisivat ottaneet vastuuta ajoissa. Sopimuksen kaatoi lopulta kokoomus, joka oli tyytymätön siihen, että sopimuksessa sote-palveluita ei avattu vapaasti kilpailulle. Homman romutti siis puolue, joka on ollut lähes yhtäjaksoisesti Suomen hallituksessa jo kaksi vuosikymmentä ja joka siitä huolimatta ilmoittaa toistuvasti vaalien alla politiikan olevan rikki.

Seuraavana vuonna käytiin eduskuntavaalit. Keskustan puheenjohtajaksi oli valittu aiemmin Juha Sipilä, joka on poliitikkona ajanut kokoomuksestakin oikealta ohi. Keskustan ja Sipilän vaalivoitto oli riemukas kokoomuksen näkökulmasta. Puolueen kärkinimiä oli jo siirtynyt terveysbisneksen palvelukseen siinä vaiheessa, kun sote-palveluiden avaaminen kilpailulle palasi takaisin pöytään. Vastapalveluksena kokoomus joutui myöntymään keskustan ajamaan maakuntamalliin.

Sipilän hallitus sai kokoon esityksen, joka on palveluiden, demokratian ja talouden kannalta tuhoisa. Uudistuksen päätavoitteesta, sosiaali- ja terveyspalvelujen integroimisesta yhdelle luukulle ei ole kukaan puhunut enää pitkään aikaan yhtään mitään. Uudessa tilaaja-tuottaja -mallissa paketti leviää täysin.

Samalla päätösvalta karkaa pakkoyhtiöittämisen takia päättäjien ulottumattomiin ja maakunnallista verotusoikeutta ei tule. Lisäksi uudistuksesta uhkaa tulla myös nykyistä järjestelmää huomattavasti hintavampi.

Lähestulkoon kaikkien asiantuntijoiden ohella myös suuret kaupungit ovat vastustaneet äänekkäästi nykymuotoista sote-uudistusta. Kokoomuksessa tämä on huomattu juuri sopivasti vaalien alla. Nyt kokoomus vaatii suurille kaupungeille oikeutta jatkaa perustason sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista itsenäisissä omissa tuotantoyksiköissään.

Umpikujassa ollaan siis jälleen. Tätä sopii ihmetellä, sillä sote- ja maakuntauudistukselle olisi olemassa jo valmiita hyviä malleja. Paras niistä löytyy Kainuusta, jossa tehdään jälleen ylijäämää eli palvelut hoidetaan hyvin ja tehokkaasti. Kainuun malli ei sisällä valinnanvapauden nimissä tehtävää yksityistämistä eikä pakkoyhtiöittämisiä. Eli hallituksessakin hattua kouraan ja katsomaan, miten asiat hoidetaan järkevästi.

Lopuksi on syytä lainata Vasemmistoliiton ex-kansanedustaja Erkki Virtasen terveisiä muutaman vuoden takaa tuleville soten valmistelijoille: ”Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin.”

PS. Vasemmistoliitto käynnisti tällä viikolla nimienkeruukampanjan paremman soten puolesta. Kansan välikysymyksen oikeudenmukaisen sote-uudistuksen puolesta voi allekirjoittaa osoitteessa sote.vasemmisto.fi.

JaakkoAlavuotunki
Vasemmistoliitto Oulu

Vasemmiston pohjoisten piirien toiminnanjohtaja, filosofian maisteri (yleinen historia) ja sivutoiminen tekstinikkari. Kotisivu: jaakkoalavuotunki.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu