Kadonnutta osuuskauppa-aatetta etsimässä

Osuuskauppa Arinan vaalit järjestetään tänä keväänä maalis-huhtikuun
vaihteessa. Vaaleissa valitaan kaupan edustajistoon kaikkiaan 65 jäsentä
kuudelta alueelta ympäri Pohjois-Suomea. Vasemmistolaiset ovat mukana
myös näissä vaaleissa, koska vaikuttaminen kannattaa kaikissa kanavissa.
Keräämiltämme listoilta löytyy nelisenkymmentä ehdokasta kolmelta
jäsenalueelta.

S-ryhmän kauppojen vaaleja ei pidetä merkittävänä
tapahtumana ja harva omistaja viitsii käyttää valtaansa äänestyksessä.
Tämä on harmillista, sillä S-ryhmä on keskeinen vallankäyttäjä Suomessa.
Se hallitsee yhdessä K-ryhmän kanssa peräti 90 prosenttia maamme
vähittäiskaupan markkinoista. Kaupan keskittyminen on Suomessa EU:n
ennätystasoa ja se on yksi syy siihen, miksi ruoka on meillä kallista.

Tilanne
on monella tapaa epäterve. Monilla paikkakunnilla S-ryhmän
markkinaosuus kaupasta lähentelee jo sataa prosenttia.
Huoltoasemasektorilla valtavat ABC-kolhoosit ovat popsineet pienemmät
toimijat suihinsa ja esimerkiksi nelostietä etelään päin ajaessa
vaihtoehdot alkavat olla vähissä.

S-ryhmä on Pohjois-Suomessa
valtava toimija. Kuvaavaa on, että viime aikoina kaikki Oulun keskustan
suurimmat rakennushankkeet ovat olleet Arinan hankkeita. On tietysti
myönteistä, että taantuman aikana edes joku toimija rakentaa uutta. Näin
raju vähittäiskaupan ja liiketoiminnan keskittyminen johtaa kuitenkin
tilanteeseen, jossa yhdelle toimijalle kasautuu aivan liikaa myös
poliittista valtaa.

Hyvä esimerkki Arinan mahdista on Oulussa
Isokadun kattamisesta käyty vääntö. Jos osuuskauppa saa tahtonsa läpi,
eräästä kaupungin valtakadusta tulee ostoskeskuksen hallinnoima suljettu
tila. Yhteinen julkinen tilamme ei enää tässä tilanteessa kuuluisi
kaikille kaupunkilaisille.

Arina mainostaa muiden S-ryhmän
osuuskauppojen tapaan olevansa asiakkaidensa omistama yritys, jonka
tehtävänä on ”tuottaa kilpailukykyisiä etuja ja palveluja oman alueensa
asiakasomistajille.” Todellisuus on aika kaukana tästä ihannekuvasta.
Kaupan kate on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Ruotsissa ja
Tanskassa kaupan osuus on 37–39 prosenttia, kun taas Suomessa se on 52
prosenttia.

Voitto ei näy mainostetulla tavalla ruoan hinnassa,
koska hintakilpailua ei käytännössä ole. Suomessa on S- ja K-ryhmien
ohella kaksi muuta ketjua (Lidl ja Suomen Lähikauppa), mutta niillä ei
ole mahdollisuuksia heiluttaa markkinajohtajien palleja. Myös
asiakasetuna markkinoidun bonuskorttijärjestelmän ylläpito maksaa
maltaita ja sen todellinen hyöty kuluttajalle on kyseenalainen. On
esitetty arvioita, että korteista luopuminen näkyisi positiivisella
tavalla ruoan hinnassa.

Samaan aikaan tuottajat ovat vaikeuksissa
S- ja K-ryhmien tukkumonopolin takia. Ostohinnat eivät ole julkisia.
Myös hyllymaksut ja takaisinostovelvoitteet vaikeuttavat pienempien
toimijoiden asemaa. Lähi- ja luomuruokaa voisi olla hyllyillä enemmän,
jos tilanne olisi toisenlainen. Nyt kotimaisen tuotannon osuus
myytävistä elintarvikkeista on alle 50 prosenttia.

S-ryhmän
toimintaan liittyy myös muita ongelmia. Asiakasomistajilta kerätystä
tuotosta muodostuvasta tuloksesta ei ole saatavilla tarpeeksi tarkkoja
tietoja. Samaan aikaan liike laajentaa jatkuvasti Venäjälle ja Baltiaan.
Onko tämä todella asiakasomistajan etu, jos laajentuminen ei näy
mitenkään ruoan hinnassa?

Osuustoiminnalla on Suomessa
satavuotiset perinteet. S-ryhmä on ajautunut kauaksi toiminnan vanhoista
periaatteista, joihin kuuluvat omistajien eli tavallisten ihmisten
eduista huolehtiminen ja paikallinen yhteiskuntavastuu. S-ryhmästä on
tullut kasvoton Kalevalan Sampo. Rahantekokone käy, mutta ohjaamossa ei
ole ketään.

Laivan kääntäminen on hankalaa, koska hallinto on
osuuskaupoissa keskitetty harvojen käsiin. Esimerkiksi Arinassa
edustajisto ei valitse suoraan hallintoneuvostoa. Se tehdään erikoisten
”valitsijamieskerhojen” kautta, jotta valituksi ei tulisi nykylinjan
näkökulmasta vääriä ihmisiä. Edustajiston roolina onkin toimia lähinnä
kumileimasimena, joka hyväksyy liikkeen ylätasolla tehtävät päätökset
mukisematta.

Nyt on käytävä arvokeskustelua siitä, mihin suuntaan olemme menossa ja onko tämä kehitys tervettä. Kritiikkiä
on kuultu myös S-ryhmässä isännän valtaa pitävän kepun leiristä. Kevään
vaalit tarjoavat mahdollisuuden syventää tätä debattia. S-ryhmällä on
runsaasti vaikutusvaltaa ruoan hintaan sekä elintarviketeollisuuden ja
maatalouden tulevaisuuteen Suomessa. Käytä äänioikeuttasi, jos olet
vihreän kortin omistaja.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa Tien Päällä -kolumnisarjassa to 20.2.2014.

JaakkoAlavuotunki
Vasemmistoliitto Oulu

Vasemmiston pohjoisten piirien toiminnanjohtaja, filosofian maisteri (yleinen historia) ja sivutoiminen tekstinikkari. Kotisivu: jaakkoalavuotunki.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu